Aivovammaisen teini-ikäisen matka toteuttaa unelmiaan on saanut lukemattomia ihmisiä kyyneliin

Eräänä päivänä isä ajoi sähköpyörällä poikaansa kantaen ja toi takaisin "painokkaan" paketin - pääsykirjeen Xiamenin yliopistosta. Sekä isä että poika hymyilivät, toinen nauraen, toinen tyynesti.

Eräänä päivänä isä ajoi sähköpyörällä poikaansa kantaen ja toi takaisin "painokkaan" paketin - pääsykirjeen Xiamenin yliopistosta. Sekä isä että poika hymyilivät, toinen nauraen, toinen tyynesti.

Marraskuussa 2001 syntyi pieni Yuchen. Vaikean synnytyksen vuoksi hän kärsi aivojen hypoksiasta ja istutti aikapommin pieneen kehoonsa. Hänen perheensä piti hänestä huolella, mutta he eivät kyenneet estämään onnettomuuden hyökkäystä. 7 kuukauden iässä Yuchenilla diagnosoitiin "vaikea aivohalvaus".

Siitä lähtien perheestä tuli kiireinen ja kiihkeä. He matkustivat ympäri maata Yuchenin kanssa ja lähtivät pitkälle ja vaivalloiselle hoitomatkalle. Yuchen ei voinut kävellä, joten hänen isänsä kantoi häntä minne he menivätkin. Ilman leikkikavereita isästä tuli hänen paras kumppaninsa, joka viihdytti häntä ja opetti häntä seisomaan ja ottamaan askeleita pikkuhiljaa. Lihasten surkastumisen ja rappeutumisen estämiseksi Yuchen joutui tekemään satoja kuntoutusharjoituksia joka päivä – yksinkertaisia ​​venyttelyjä ja taivutuksia, jotka vaativat hänen äärimmäistä vaivaa joka kerta.

Kun muut hänen ikäisensä lapset juoksivat ja leikkivät mielensä mukaan, Yuchen saattoi tehdä vain päivittäistä kuntoutusharjoitteluaan. Hänen isänsä toivoi hänen käyvän koulua kuin tavallinen lapsi, mutta kuinka se voisi olla helppoa?

8-vuotiaana paikallinen alakoulu hyväksyi Yuchenin. Hänen isänsä kantoi hänet luokkahuoneeseen ja antoi hänen istua muiden lasten tavoin. Aluksi jokainen koulupäivä oli uskomattoman haastava, koska hän ei kyennyt kävelemään tai käyttämään vessaa itsenäisesti, mikä vaati jatkuvaa valvontaa. Lihasatrofian vuoksi Yuchenin oikea käsi oli liikkumaton, joten hän puristi hampaitaan ja harjoitteli vasenta kättä toistuvasti. Lopulta hän ei vain tainnut käyttää vasenta kättä, vaan myös oppii kirjoittamaan kauniisti sillä.

Ensimmäisestä luokasta seitsemänteen luokkaan hänen isänsä kantoi Yuchenin luokkahuoneeseen. Hän ei myöskään koskaan lopettanut kuntoutusharjoitteluaan. Kahdeksannella luokalla hän pystyi kävelemään luokkahuoneeseen opettajien ja luokkatovereiden avustuksella. Yhdeksännellä luokalla hän pystyi kävelemään luokkahuoneeseen yksin pitäen kiinni seinästä. Myöhemmin hän pystyi kävelemään jopa 100 metriä nojaamatta seinään!

Aiemmin hän yritti vessan käytön haitan vuoksi välttää veden ja keiton juomista koulussa. Hänen luokkatovereidensa ja vanhempiensa suostumuksella koulun johto siirsi erityisesti hänen luokkansa kolmannesta kerroksesta ensimmäiseen kerrokseen, joka on lähellä wc:tä. Tällä tavalla hän saattoi kävellä vessassa yksin. Lapsena, jolla oli vakava aivohalvaus ja edessään niin vaikea koulutuspolku, Yuchen ja hänen vanhempansa olisivat voineet päättää luovuttaa, varsinkin kun jokainen askel oli sata tai tuhat kertaa tavallista vaikeampi. Mutta hänen vanhempansa eivät koskaan harkinneet luopumista hänestä, eikä hän koskaan luopunut itsestään.

Kohtalo suuteli minua tuskalla, mutta minä vastasin laululla! Lopulta kohtalo hymyili tälle nuorelle miehelle.

Yuchenin tarina on koskettanut lukemattomia ihmisiä sen jälkeen, kun se on levinnyt Internetiin. Hänen lannistumaton henkensä, joka ei anna periksi kohtalolle, on jotain, josta meidän kaikkien pitäisi oppia. Kuitenkin Yuchenin takana hänen perheensä, opettajansa ja luokkatoverinsa ansaitsevat myös syvän kunnioituksemme. Hänen perheensä tuki antoi hänelle eniten luottamusta.

Jokainen vanhempi tietää, kuinka vaikeaa on kasvattaa lasta, puhumattakaan lapsesta, jolla on vakava aivovamma. Aivovammaisten lasten joukossa, joita on autettu, on monia Yuchenin kaltaisia ​​- kuten Duo Duo, Han Han, Meng Meng ja Hao Hao - ja monet vanhemmat, kuten Yuchenin isä, jotka noudattavat uskontunnustusta, ettei koskaan hylätä tai luovuta. . Nämä lapset kohtaavat erilaisia ​​ihmisiä ja tapahtumia matkallaan hakemaan lääketieteellistä apua. Jotkut, kuten Yuchenin koulun opettajat, tarjoavat lämpöä, kun taas toiset katsovat heitä kylmin silmin. Aivohalvauslapset ovat valitettavia; heidän on ponnisteltava tavallisia ihmisiä enemmän elääkseen. Aivovamma ei kuitenkaan ole parantumaton. Oikea-aikaisella havaitsemisella, aktiivisella hoidolla ja sinnikkällä kuntoutuksella monet aivohalvauksesta kärsivät lapset voivat parantaa terveyttään ja jopa palauttaa sen. Siksi, jos olet aivohalvauksesta kärsivän lapsen vanhempi, älä koskaan anna periksi lapsestasi.